Kaikenlaisia asiakkaita

Vakituiset asiakkaat pyrkivät melkein aina tutustumaan jokaiseen matruusittareen ja valitsivat sitten jonkun näistä suosikikseen. Kullakin tytöllä oli viisi kuusi ihailijaa, jotka tulivat käymään joka viikko. Nämä olivat lemmenseikkailua ja puhekumppania kaipaavia miehiä. He kävelivät ympäri taloa, menivät keittiöön, avasivat jääkaapin ja ottivat sieltä virvoitusjuomaa sekä oliiveja, lukivat aikakauslehtiä mallia Seiska tarjous, panivat levyn soimaan, kuljeskelivat alushousuissaan ja omaksuivat kaikenlaisia vapauksia. Monet suorittivat pienempiä tai isompia palveluksia: kangaskauppiaalta saatiin verhot aivan nimelliseen hintaan, lääkäri tutki matruusittaret veloittamatta yhtään mitään, muuan asianajaja hoiteli lakiasiat, eikä kukaan kauppias tullut taloon koskaan tyhjin käsin. He toivat kankaita, saippuoita, sähkösilitysrautoja, koriste-esineitä, sandaaleja, purkautumattomia sukkia, rintaliivejä, pyjamia, voidepurkkeja, juorulehtiä, juomia ja vaikka mitä. Jopa palvelustytöt ja Buster Keaton saivat lahjoja. Kun portinvartija kerran sai hengenahdistuskohtauksen, hänet vietiin sairaalaan ja hoidettiin kuntoon, eikä hänen eikä madame Iaran tarvinnut maksaa lanttiakaan. Asiakkaat olivat kunnon väkeä, ystävällisiä, huomaavaisia ja huolehtivaisia. Oli silti ikäviäkin tyyppejä. He näpäyttelivät minua rystysillään päähän ja nimittivät minua Joãoksi. Yksi väitti, että minä olin ottanut hänen lompakostaan rahaa, vaikka syyllinen oli ilmeisestikin Rutona. Minä sain vikkelästi kumartua, jotta väistin korvapuustin. Pahimpia olivat eläinpelin pelaajat. Sillä aikaa kun he pitivät hauskaa matruusittarien kanssa, minun täytyi mennä Seiska -kioskille odottelemaan tuloksia. Kerran yksi niistä riiviöistä sai kolmoset. Minä väärensin siinä silmänräpäyksessä tuloksen ja pidin rahat itse, satakuusikymmentä mil- reisiä. Se vasta oli viikko!

Näiden vakioasiakkaiden ohella oli vieläkin vakinaisempia, ystäviä, jotka kävivät joka päivä ja joilla yleensä oli rahaa kovin niukasti. Muuan toimittaja Gumercindo hullaantui Simoneen, ja siitä tuli melkoinen hässäkkä. Hän halusi jättää vaimonsa ja kaikki neljä lastaan karatakseen tytön kanssa. Madamen täytyi puuttua asiaan ja valistaa häntä. Toinen talon kanta-asiakas oli radiokuuluttaja, jolla oli tyttöjen keskuudessa tavaton suosio. Hänellä oli lompakko aina tyhjä ja kadehdittavan sukkela kieli. Berta rakastui häneen, ja he muuttivat yhteen. Kuukauden päästä Berta palasi katuvaisena ja pettyneenä takaisin, kun kuuluttaja oli tarjonnut hänelle syötäväksi pelkkää pajunköyttä. Myös arabi nimeltä Abbud oli unohtumaton veikko. Hän olisi halunnut kaikkien matruusittarien rakastuvan häneen, mutta romanssi syntyi bahialaisen Rutonan kanssa, jonka hän muka aikoi ottaa vaimokseen. Muistan edelleen runoilija Alcindon, joka oli kirjoittanut tekeleen nimeltä Linnoja hiekalla, pahimman fiaskon, mitä kirjamarkkinoilla oli vuosisadan alkupuoliskon kuluessa nähty. Hän halusi romanssia Luanan kanssa. Vielä on mainitsematta erään huomattavan koulun opettaja, joka oli mahtavin juoppo mitä ikinä olen tavannut, aina silmä sameana ja suu sammaltavana latelemassa pitkiä lemmentunnustuksia Teresalle.

Sutenöörejä ja gigoloja ei madame Iara suvainnut vaan ajoi heidät matkoihinsa. Hän hyväksyi ainoastaan viattomat kuhertelut. Vain kerran hän antoi periksi, ja juuri patasotilaalle, juuri sille oliolle.

Uusi elämä

Mainittakoon tässä sivumennen, että olin rakastunut Taika-Jimin morsiameen prinsessa Nardaan, Iskevän Salaman tyttöystävään Dale Ardeniin sekä Li’l Abnerin kurvikkaaseen heilaan Daisy Maehin. Palatakseni jälleen asiaan totean, että tämä juhla, jota en ollut osannut edes odottaa, oli elämäni onnellisimpia hetkiä. Se oli minulle paras osoitus siitä, että olin turvassa ja ystävien ympäröimänä. Vaikeat ajat olivat selvästikin ohi. Minun oli ikävä Antonieta-tätiä, ja olin vienyt kukkia hänen vaatimattomalle haudalleen, mutta enää en halunnut palata siihen puutteen ja pelon leimaamaan elämään. Täällä madame Iaran luona minulla oli kaikkea: jääkaappi aina täynnä hedelmiä, hilloja, virvokkeita, juustoja ja salamimakkaraa; odotussalissa oli sanoma- ja aikakauslehtiä, almanakkoja ja jokunen romaani, ja vaatekomeroni oli täynnä hyviä ja tyylikkäitä vaatteita. Rahaakaan ei minulta puuttunut, mistä sopi kiittää asukkaiden, naapureiden ja talon vieraiden valtavaa kirjeenvaihtoa.